Alkuvuoden kuulumisia

Alkuvuosi oli haasteellinen koirien metsäkäyntien suhteen sekä karppakelien että jänisten vähyyden  vuoksi. Brutus kävikin parissa ajokokeessa toteamassa,  ettei jänistä löytynyt, vaikka kuinka innokkaasti ja laajalta alueelta haki. Tammikuussa Kaiston Samppa ja Topi saivat päähänsä idean Norjan ajokokeesta. Tavoitteena oli saada Hiskille hyvä tulos. Brutus lähti seuraksi Topille Trondheimin jäniksiä etsimään. Keli Norjassa oli koirille haastava, mutta niin vain isännillä oli paluumatkalla mukana Norjan käyttövalio Hiski. Brutus sai todeta kuvan maastossa olevat norjalaiset jänikset itseään ovelammaksi ajaen 0-tuloksen.

Pohjois-Pohjanmaan Beaglen järjestämissä ajokokeissa ottivat kasvatit mittaa toisistaan Paten ajaessa parhaan tuloksen, Joikun ja Brutuksen tyytyessä hakupisteisiin. Koirat ovat luonteeltaan ja monilta muiltakin ominaisuuksiltaan hyvin samanlaisia. Parasta kuitenkin ovat heidän omistajansa, jotka koiria hyvin hoitavat ja järjestävät niille hyviä hetkiä metsässä ja muuallakin.

Vaikka Brutuksella oli huonoa tuuriakin ja kokemattomuutta talven ajokokeissa,  sijoittui se silti Paras ajuri listalla yhdeksänneksi listan nuorimpana koirana. Lista muodostuu, kun beaglen kolmen parhaan ajokokeen BEAJ-tulosten pistemäärä lasketaan yhteen. Kokeista yksi saa olla pitkäkoe, yhden pitää olla sulalla maalla ajettu ja tulosten pitää olla kahden piirin alueelta.

Ajokokeiden välissä pyörähdimme Kajaani kv:ssä Tuulin ja Viiman kanssa. Harjoittelemattomuus näkyi varsinkin Viiman esiintymisestä sen pyrkiessä pois kehästä Hennariikan luokse. Tuloksena VALERI3 Tuulille ja JUNEH2 Viimalle ja Hennariikalle ukaasi lähteä itse kehään Viiman kanssa tai jäädä näyttelyreissuilta pois. Kleinspitzit kiintyvät yleensä yhteen ihmiseen ylitse muiden ja se vaikeuttaa usein ohjaamista. Muutoin ovat Tuuli ja Viima emäntineen käyneet ahkerasti agilityn saloja oppimassa.

Viimein aikataulut täsmäsivät ja sain toteutettua pitkäaikaisen tavoitteeni aloittaa Kaverikoirissa. Näin aluksi testautin ja totutan Tuulin toimintaan, mutta mielessä siintää jo Yesmi kaverikoirana virittämässä pappojen metsämuistoja. Ehkäpä ensi syksyn testeissä olemme Yesmin kanssa mukana.

Kevät on vuosikokousten ja palkitsemisten aikaa. Topi sai Kuusankoskella SBJ:n vuosikokouksessa Työmyyrä palkinnon toiseksi vuodeksi kotiamme somistamaan. Lapin Beaglekerho muisti valioituneita koiriaan lautasin.  Omansa saivat Roosa Ruotsin käyttövalion arvosta ja Brutus Suomen muotovalion arvosta.

Haukiputaan kennelkerho palkitsi Brutuksen Vuoden Eräkoirana ja Vuoden Näyttelykoirana. Erityisen iloisia olemme siitä,  että Brutus pystyy kisaamaan molemmissa lajeissa tasaisesti ollen näin beaglen rotumääritelmää vastaava iloisesti ajava beagle. Yesmi sijoittui toiseksi Näyttelykoiravalinnassa.  Yesmikin antoi taas lupauksia tulevaan kauteen viimeisellä metsäreissulla ajaen komealla haukulla jänistä hyvän tovin. Roosa sai myös Haukiputaan kennelkerholta tunnustusta Ruotsin käyttövalion arvosta.

Nyt kesää kohti yksi netin tutkituista sivuista on Kennelliiton näyttelysivu. Nähdään siis  jonkin näyttelykehän reunalla.

Vuosi 2016

Lopuillaan olevaa vuotta 2016 muistellessa mieleen tulee ensimmäisenä Tuulin pentue helmikuussa. Kaikista pennuista on jouluun mennessä tullut komeita kleineja ja on aina mukava saada kuulumisia niiden omistajilta.

Tammikuun lopulla Roosa kävi yhdeksänvuotissyntymäpäivänsä kunniaksi Haaparannalla ajokokeessa ja ajoi siellä Ruotsin käyttövalioon vaadittavat tulokset. Pentulaatikon reunalle saimme tiedon arvon vahvistamisesta.

Maaliskuussa Suomen Beaglejärjestön vuosikokouksessa Topi sai rintaansa kultaisen ansiomerkin ja käteensä entisten puheenjohtajien lahjoittaman kiertopalkinnon "Työmyyrä - lautasen". 

Kesän näyttelykuulumiset olenkin jo kirjoitellut tänne. Saldona oli kaksi CACIBia, yksi varacacib, neljä sertiä, kaksi ROP- ja kolme VSP- sijoitusta. Kaiken kruunaa vielä Brutuksen RYP3 sijoitus Oulu kv:ssä. Ja tulihan ne mettämiehen sertitkin hankittua Rovaniemeltä. Lisäksi kasvatti, Taivaltajan Bravo, sai sertin Kiimingin ryhmänäyttelyssä. Tällaisesta emme pystyneet edes haaveilemaan vuoden alussa.

Syksyn tullessa Brutus lähti Kolariin Jounin luokse ja saman viikonlopun aikana haimme Yhteispohjoismaisilta beaglein jalostuspäiviltä tullessa kaksivärisen beaglen, Shortlake Chansonetten,  Sagan. Yesmin leikittämänä Saga sopeutui hyvin laumaamme ollen aikamoinen riiviö sille päälle sattuessaan.

Syksyn vietimmekin koirien kanssa metsässä aina kun se oli mahdollista. Yesmi antaa vielä odottaa itseään ajohommissa ja kävelyttää useimmiten minua pitkin metsiä. Uskomattoman upeita näkymiä on yhdessä nähty ja muutama jäniskin löydetty (tai oikeammin Yesmi löytänyt, m inä vain kuulin ajoa). Roosan Topi lupasi jäädä eläkkeelle ja valita itse haluaako lähteä metsälle. No, Roosa on aina toiveikkaana ovella lähdössä mukaan, kun metsäreppu haetaan kaapista. Sen verran kävelin koirien kanssa, että mielenkiinto koetoimintaan heräsi ja  "vahingossa" sain käytyä palkintotuomarikurssin ja tehtyä harjoittelut.

Ahkerasti Jouni jaksoi käyttää Brutusta Kolarin jänisten perässä viikolla ja Torniossa viikonloppuna, eikä säikähtänyt Brutuksen syksyn ensimmäisestä 42 tuntia kestäneestä itsenäisestä työskentelystä jäniksen jäljellä. Treenaamisen tuloksena Brutus ajoi BEAJ-2:n ja sai erikoiskantakirjanumeron 1921 ensimmäisessä ajokokeessaan. BEAJ-1 tuloksen Brutus ajoi 13.12., A-pentueen syntymäpäivänä. Tällä tuloksella Brutuksesta tuli FI MVA. Arvo on vielä vahvistamaton.

Tähän on hyvä päättää vuosi 2016 ja kääntää katse uuteen vuoteen. Tuokoon se kaikille uusia haasteita ja onnistumisia niissä.



Näyttelykesän kuulumisia

Kuluneena kesänä olemme kiertäneet kansainvälisiä näyttelyitä Brutuksen ja Yesmin kanssa. Molemmat saivat kolmannen sertinsä jo Kuhmossa, joten kaksijalkaiset saattoivat olla vapautunein mielin ja nauttia tunnelmasta.

ROVANIEMI KV 18.6.2016

Rovaniemen kv:sä tuomarina oli australialainen Rosemary Easton. Hän haki täydellistä neliönmuotoista showbeaglea ja varsinkaan Brutuksen ulkomuoto ei häntä miellyttänyt. Yesmi täytti kyllä rungon vaatimukset ja omaa tuomarinkin mielestä "compact bodyn". Yesmin luusto oli kuitenkin Rosemary Eastonin mielestä liian siro. Tuloksena molemmille H. Joku paikalla olleista lohkaisi,  että nyt, kun sertit on kasassa, niin pitäähän ne mettämiehen sertitkin hankkia. Toivottavasti ne tuovat hyvää onnea syksyn ajoihin! 

KOKKOLA KV 9.7.2016

Tämä kesän odotettu viikonloppu oli meille tärkeä tuomareiden vuoksi. Olihan Kokkolassa tuomarina Aila Lehmussaari ja Oulussa Paavo Mattila. Halusimme molempien tuomareiden näkemyksen koiristamme.

Kokkolassa oli satanut pitkään ja edellisenä iltana kysyimme, onko kehä hiekalla vai nurmikolla. Vastaus oli "lätäkössä". Se ei tiennyt hyvää Yesmille, jolle  kuiva nurmikko on haasteellinen liikkua ja märkä saa sen köyristämään selkäänsä inhosta,  kuten jouduimme toteamaan. Yesmi köyristeli ja laukkasi AVOERIn verran, eikä sijoittunut seitsemän avoimen luokan nartun joukossa.




Yesmi pääsi vielä kasvattajaluokkaan edustamaan Astalan kenneliä. Kauniin  Yötuuli-siskonsa perässä meno olikin vähän parempaa ja ryhmä sai kunniapalkinnon. Tämä tiesi iltapäivälle vielä ryhmäkilpailua, jossa Yesmi sitten esitti päivän parasta itseään. Valitettavasti vain koimme saman kohtalon kuin beaglet ryhmässä yleensä, ei sijoitusta.

Brutus esiintyi tavanomaiseen tapaansa ja se riitti tällä kertaa AVOERI2:een komean Astalan Xavin jälkeen. Kaiken kaikkiaan koko Kokkolan matka oli onnistunut ja paluumatkalla ihmettelimme, kuinka mukavia ja miellyttäviä ihmisiä olimmekaan matkan aikana tavanneet. Ihmiset tekevät näistä reissuista ajamisen arvoiset!

OULU KV 10.7.2016

Sunnuntai-aamuna kysyin Topilta ja Jounilta,  josko jätettäisiin Brutus pois Oulun näyttelystä. Molemmat omistajaherrat olivat ehdottomasti sitä mieltä, ettei niin voinut tehdä. Siispä suuntasimme Äimärautiolle,  minä kumppareilla varustautuneena. Nurmikolle suunnitellut kehän oli kuitenkin siirretty kaviouralle keskustan märkyyden vuoksi. Paikalle oli tullut myös Siirosen Eino, Yesmin emän Astalan Taikan isäntä, katsomaan Taikan perillisiä Yesmiä ja Yolandaa.

Taivaltajan Brutus ja Astalan Tuutti

Beaglekehä alkoi ajallaan ja pian pääsimme Brutuksen kanssa arvosteltavaksi. Asentoon Brutus asettui ilman asettelua niin nätisti, että sen saattoi esittää vapaasti. Ravi sujui mallikkaasti, kuten Brutukselta yleensäkin. Paavo Mattila arvioi Brutuksen tässä vaiheessa AVO ERI1, SA. Paras uros -kehään juostessamme Astalan Tuutin perässä iloitsin vara-cacibista. Kehää kiersimme tietysti edellä ja todella iso yllätys oli, kun tuomari totesi järjestyksen olevan siinä. Samassa myös Kain halaus varmisti, että olin ymmärtänyt oikein. Kun juoksin onnittelemaan Jounia ja vaihtamaan koiraa, kysyi Jouni minulta: "Äiti, miksi sinun kädet tärisee?". Täytyy myöntää, että oman kasvatin cacibissa on vielä vähän enemmän onnea ja iloa, kuin muiden omien koirien.

Astalan Yolanda ja Yesmine

Onneksi ennen Yesmin esiintymistä oli muutama koira ja ehdin rauhoittua. Yesmi oli kehässä aivan eri koira verrattuna edelliseen päivään ravatenkin suht hyvin ja pönöttäen mallikkaasti. Tuloksena avoimen luokan voitto ja SA. Paras narttu -  kehään johdattelimme kolme muuta kaunista narttua ja sielläkin Yesmi esitti parasta itseään. Niinpä saimme yllättyä toisenkin kerran, kun Yesmi oli paras narttu ja sai cacibin. Tällaisesta ROP-kehästä kansainvälisessä näyttelyssä emme varmasti kumpikaan olleet edes haaveilleet!


Topi otti päivän aikana paljon videoita ja niistä on kuultavissa se, että Paavo Mattila kiinnitti päivän aikana paljon huomiota koiran liikkeisiin. Se myös kenties ratkaisi  koiriemme välisen järjestyksen niin, että  Brutuksesta tuli päivän rotunsa paras ja Yesmistä vastakkaisen sukupuolen paras.

Päivä jatkui, kun miehet lähtivät viemään Yesmin kotiin meidän jäädessä Brutuksen kanssa odottamaan ryhmäkehää. Odottavan aika on pitkä, niin myös Brutuksen mielestä. Se malttoi hyvin odottaa, mutta kehän alkaessa sen hermot pettivät ja se haukahteli jo turhautuneena. Kehässä Brutus olisi halunnut vain pullistella takanaan olevalle bassetille, mutta ilmeisesti tuomari Harto Stockmari onnistui näkemään myös ne hetket, jolloin se liikkui ja seisoi hyvin. Päivän kolmas yllätys oli valmis, kun asetellessani taas taaksepäin pyörähtänyttä Brutusta tuomari nosti keltaisen ruusukkeen ylös ja kuulin Sarmolan Jaakon kuluttavan "Ryhmän kolmanneksi sijoittuu...beagle...". En voinut uskoa korviani, mikä varmasti näkyi minusta, kun Harto Stockmari ojensi ruusukkeen ja kätteli.

Kotona minulle vienosti sanottiin, että onneksi ei aamulla jätetty Brutusta kotiin.

Päivän tulokset olivat siis uskomattoman hienot:
Taivaltajan Brutus AVO ERI1, SA, PU1, CACIB, ROP, RYP3
Astalan Yesmine AVO ERI1, SA, PN1, CACIB, VSP

Tästä on hyvä lähteä syksyllä metsään jänisten perään.

Syntymäpäivien viettoa

Laivakankaan näyttelyn jälkeen Topi sai idean, että haluaa viettää Yesmin, Brutuksen ja omat syntymäpäivänsä Kuhmon ryhmänäyttelyssä. Sai jopa ilmoitettua koirat näyttelyynkin. Valitettavasti aikataulu ei antanut viedä suunnitelmia aivan loppuun asti ja jäädä vaellukselle Kuhmon maisemiin.

Rutiineihin kuuluneet koirien pitkät lenkitykset ja "kodin" tekeminen kehän reunalle ja sitten vain paleltiin ja odoteltiin. Viimein oli vuorossa Brutus, joka tällä kertaa ei malttanut aivan loppuun asti olla haukkumatta. Ensimmäistä kertaa avoimen luokan koirana esiintyminen sujui silti hyvin ja Brutus pääsi paras uros kehään nuoren koiran pariksi. Tuloksena tässä vaiheessa oli AVO ERI, SA, PU1 SERT. Serti oli Brutuksen kolmas ja kaksijalkaiset mahdottoman onnellisia. Topin mielessä jo vilisi suunnitelmia ajokokeista.

Paras uros kehän jälkeen oli narttujen vuoro. Myös Yesmi esiintyi ensimmäistä kertaa avoimessa luokassa. Esiintyminen sujui yhtä rauhallisesti kuin aina ennenkin ja tuomarina ollut Leni Finne päästi Yesmin paras narttu kehään. 

Narttukehässä oli tällä kertaa kolme kaunista koiraa, myös Yesmin käyttöluokassa kisannut sisko Yolanda, Ruska. Iloinen yllätys oli, kun kehän kierrettyämme Leni Finne pyysi meitä siirtymään ensimmäiseksi todeten järjestyksen olevan tämän. Yesmi sai siis AVO ERI, SA, PN1, SERT ja isännän ajokoesuunnitelmat tuplaantuivat, koska Yesmilläkin on kaksi sertiä jo hyllyllä odottamassa.

Narttukehästä kuvia ottamassa ollut Topi tajusi kuvia ottaessaan, että hänenkin täytyy myös tulla kehään ja sai viimein kaivettua Brutuksen häkistä, repun selästä ja vielä näyttelyhihnankin Brutuksen kaulaan. Herkut taskuun ja menoksi. Siinä kiireessä lippalakkikin jäi päähän. Oltiin tilanteessa, jota ei oltu osattu odottaa, molemmat koiramme olivat ROP-kehässä! Tällä kertaa Yesmi oli ROP ja Brutus VSP. Olisi toivonut, että tämän ainutkertaisen tilanteen olisi voinut kuvata oikealla kameralla eikä kännykällä.

Rop-kehän jälkeen sitten paleltiin ja odotettiin 3/6 yhdistettyä ryhmäkehää. Marjo Nygård juoksutti noutajat ja ajavat koirat erikseen ja valitsi molemmista ryhmistä kaksi mieleistään sijoitettavaksi. Yesmin osuus oli päästä lämpimään autoon ja kotimatkalle. Kuvaan taisi rajoittua kaikki sijoittamattomat ajavat koirat.

Syntymäpäivät saivat siis ikimuistoisen lopun:

Astalan Yesmine AVO ERI1, SA, PN1, SERT, ROP

Taivaltajan Brutus AVO ERI1, SA, PU1, SERT, VSP

tuomarina Leni Finne

Kaikki tulokset voi katsoa osoitteesta http://show.dunadandie.net/tulokset-kuhmo.html 

Viimeisiä yhteiskuvia

Meillä on tosi hiljaista nyt, kun pennut pari viikkoa sitten lähtivät uusiin koteihinsa. 

Kasvattajan onni on saada hyvät kodit pennuille. Meillä kävi hyvä tuuri tässä suhteessa.

Vielä viimeisiä hellyyskohtauksia ennen kuin Viima lähti pääsiäisenä.

Kaikkien pentujen lähdön jälkeen kävi Tuuli hammaskiven poistossa, sen seurauksena jalassa oli laastari, kun Viima kävi tapaamassa vanhoja tuttuja. Tuntui, että Vimpulan häntä irtoaa, sen verran kovasti tyttö sitä heilutti. Onneksi tapaamme jatkossakin usein.

Mihin me jouduttiinkaan,...

...kun mamma keksi, että me olemme likaisia ja haisemme pahalle.

Suihkuunhan se meidät kiikutti.

Vähän pelotti, muttei me kähisty tai vinguttu yhtään. Ihan rauhassa sai mamma pestä ja suihkutella.

Nyt sitten tuoksutaan ja tunnutaan mukavalta.